Käytetyn jääkiekkomailan ostaminen voi säästää huomattavasti rahaa, mutta murtumat ja halkeamat lapa- tai varsirakenteessa jäävät helposti huomaamatta kaupanteon kiireessä. Tässä artikkelissa käydään läpi, mistä kohdista mailaa kannattaa tarkistaa ennen ostopäätöstä, millaiset viat ovat vaarallisia ja milloin käytetty maila ei enää kannata ostaa lainkaan.
Miksi käytetyn mailan tarkistus kannattaa tehdä huolella
Uusi kilpatason komposiittimaila maksaa helposti 150–280 €, ja moni juniorin vanhempi tai kuntopelaaja hakee säästöä kirpputorilta, Facebook-markkinapaikalta tai seuran omasta varustekierrätyksestä. Käytetty maila voi olla täysin toimiva ostos, mutta piilevä murtuma katkeaa usein juuri pahimmalla hetkellä – laukauksessa tai kovassa kaksinkamppailussa. Kun maila hajoaa jäällä, riskinä on paitsi rikkoutunut varuste myös terävä sirpale, joka voi aiheuttaa viiltohaavan pelaajalle itselleen tai vastustajalle.
Kokenut myyjä jääkiekkokaupassa tarkistaa käytetyn mailan aina ennen kuin suosittelee sitä eteenpäin, eikä luota pelkkään silmämääräiseen vilkaisuun. Sama systemaattisuus kannattaa omaksua myös yksityiskaupassa, olipa kyse sitten juniorin ensimmäisestä siirtymästä yksiosaisesta mailasta kaksiosaiseen tai aikuisen kuntopelaajan hankinnasta.
Lavan tarkistus – yleisin murtumakohta
Lapa on mailan haavoittuvin osa, koska siihen kohdistuu jatkuvasti iskuja kiekosta, laidasta ja mailakontakteista. Tarkista lapa näin:
Taivuta lapaa kevyesti käsin molempiin suuntiin ja kuuntele, kuuluuko rasahtelua tai naksahtelua. Terve komposiittilapa taipuu tasaisesti ilman ääniä.
Katso lavan reunoja valoa vasten, erityisesti kantakohtaa (heel) ja kärkeä (toe). Hiushalkeamat näkyvät usein vasta kun mailaa kallistaa valoon 30–45 asteen kulmassa.
Paina peukalolla lavan pintaa muutamasta kohdasta. Jos pinta tuntuu pehmeältä tai painuu sisään, komposiittikerrosten välissä on todennäköisesti delaminaatiota – kuituja on irronnut toisistaan iskun seurauksena, vaikka pintalakka näyttää ehjältä.
Erityisen alttiita murtumille ovat mailat, joita on käytetty maalivahdin torjuntojen jälkeisissä rebound-tilanteissa tai jotka ovat osuneet laitaan kovaa vauhtia. Bauerin Vapor-sarjan ja CCM:n Jetspeed-sarjan ohuemmat, kevyeksi viilatut lavat murtuvat herkemmin kuin esimerkiksi Warriorin tukevammat maalivahtimallit, koska keveys haetaan seinämäpaksuutta pienentämällä.
Varren tarkistus – vääntö ja painuma
Varsi murtuu harvemmin kuin lapa, mutta kun se murtuu, seuraus on usein täydellinen katkeaminen kesken laukauksen. Tarkista varsi seuraavasti:
Aseta maila lattialle ja katso sitä pitkin kahvasta lapaan päin – suora linja kertoo, ettei varressa ole pysyvää taipumaa. Purista vartta molemmin käsin noin 20–30 senttimetrin välein koko matkalta ja tunnustele, löytyykö kohtia, jotka painuvat selvästi muita helpommin. Tällainen ”pehmeä kohta” on merkki sisäisestä murtumasta, vaikka ulkopinta näyttäisi täysin ehjältä.
Kuuntele myös naksahtelu, kun vartta väännetään kevyesti kierteelle. Terve komposiittivarsi ei naksu, se vain joustaa tasaisesti ja palautuu suoraksi.
Liitoskohta – kaksiosaisen mailan riskialue
Kaksiosaisissa mailoissa, joissa lapa vaihdetaan erilliseen varteen, liitoskohta on oma riskitekijänsä. Tarkista, että lapa istuu tiukasti varressa ilman välystä, eikä liimasauma näy halkeamina liitoksen ympärillä. Jos myyjä kertoo vaihtaneensa lavan itse, kysy suoraan, minkä valmistajan liima-ainetta on käytetty – väärä liima tai puutteellinen kuivumisaika näkyy usein pian uutena murtumana juuri liitoskohdan yläpuolella.
Yksiosaisissa junioripelaajan mailoissa tätä riskiä ei ole, mutta niissäkin kannattaa muistaa, että lapa ei ole vaihdettavissa. Yksi murtuma tarkoittaa koko mailan loppua, kun taas kaksiosaisessa mallissa pelkkä lapa voidaan uusia.
Yleisimmät virheet käytettyä mailaa ostettaessa
Ensimmäinen yleinen virhe on tarkistaa maila vain valoisassa ulkotilassa, jolloin hiushalkeamat jäävät varjoon. Toinen virhe on unohtaa taivuttaa lapaa – moni ostaja tyytyy pelkkään silmäilyyn, vaikka juuri joustotesti paljastaa piilevät delaminaatiot parhaiten. Kolmas ja ehkä yleisin virhe on ostaa maila pelkän hinnan perusteella: 20 euron ”tarjousmaila” verkkomarkkinapaikalta voi olla halpa juuri siksi, että edellinen omistaja on huomannut siinä alkavan murtuman ja myy sen eteenpäin ennen kuin se hajoaa kokonaan.
Yleinen väärinkäsitys – ”jos maila ei ole näkyvästi rikki, se on turvallinen”
Moni luulee, että mailan kunnon voi arvioida pelkällä silmäyksellä. Tämä on virheellinen käsitys. Komposiittimateriaalin sisäinen rakenne voi vaurioitua ilman että pintalakka tai maalipinta rikkoutuu näkyvästi. Kyse on samasta ilmiöstä kuin hiihtosuksissa tai polkupyörän hiilikuiturungoissa: isku voi murtaa kuitukerroksia sisältä käsin, vaikka pinta näyttää ehjältä. Siksi taivutus- ja painelutesti ovat aina tarpeen, vaikka maila näyttäisi täydelliseltä. Materiaalivalinnan taustoista ja komposiitin rakenteesta kannattaa lukea lisää artikkelista mailan komposiitti vai puu – materiaalivalinta.
Puumaila – eri vikaantumislogiikka
Perinteinen puumaila, kuten monelle suomalaiselle tuttu Sher-Wood, ei delaminoidu samalla tavalla kuin komposiitti, mutta siinä esiintyy omat riskinsä. Puukuitu voi haljeta pitkittäissuunnassa erityisesti kosteusvaihteluiden vuoksi, jos mailaa on säilytetty esimerkiksi kylmässä autotallissa ja sitten tuotu lämpimään halliin. Tarkista puumailasta erityisesti lavan kärki ja kanta, joihin puu halkeaa herkimmin, sekä lakkapinnan eheys – halkeillut lakka päästää kosteutta puuytimeen ja nopeuttaa vaurioitumista.
Milloin käytettyä mailaa ei kannata ostaa lainkaan
Jos lavassa on selvä painuma, joka ei palaudu käsin painettaessa, tai jos varressa kuuluu naksahtelua kevyelläkin vääntötestillä, mailaa ei kannata ostaa edes puoleen hintaan. Sama koskee tilannetta, jossa myyjä ei osaa kertoa mailan ikää tai käyttöhistoriaa – kilpatason mailan käyttöikä on tyypillisesti 3–6 kuukautta aktiivisella pelaajalla, joten ”melkein uusi” 50 euron kilpamaila herättää aina lisäkysymyksiä. Käytettyjen varusteiden ostamisesta laajemmin, myös luistimien ja suojien osalta, kannattaa tutustua artikkeliin käytettyjen jääkiekkovarusteiden ostaminen – mihin huomio.
UKK – usein kysytyt kysymykset
Voiko murtuneen mailan lavan korjata itse teipillä?
Teippaus voi tilapäisesti estää sirpaleiden irtoamista, mutta se ei palauta lavan rakenteellista lujuutta. Teipattua lapaa ei tule käyttää täydellä laukausvoimalla, ja pysyvänä ratkaisuna vaihtoehtona on vain lavan tai koko mailan vaihto.
Kannattaako junioripelaajalle ostaa käytetty vai uusi maila?
Nopeasti kasvavalle junioripelaajalle käytetty maila on usein järkevä valinta, koska maila vaihtuu joka tapauksessa pituuden mukana 1–2 kertaa vuodessa. Tällöin murtumatarkistus kannattaa silti tehdä huolella, sillä juniorin maila on usein ollut jo yhden aiemman käyttäjän kulutuksessa.
Miten mailan flex-arvo vaikuttaa murtumariskiin?
Liian pehmeä flex suhteessa pelaajan painoon ja voimaan altistaa mailan ylikuormitukselle, mikä nopeuttaa murtumien syntyä erityisesti lavan tyvessä. Oikean flex-arvon valinnasta kerrotaan tarkemmin artikkelissa mailan flex-arvon valinta painon ja pelityylin mukaan.
Yhteenveto – systemaattinen tarkistus säästää rahaa ja vaivaa
Käytetyn mailan murtumat eivät useinkaan näy paljaalla silmällä, vaan ne löytyvät taivuttamalla, painelemalla ja valoa vasten katsomalla. Muutaman minuutin tarkistus ennen ostopäätöstä erottaa turvallisen kaupan riskikaupasta, oli kyseessä sitten junioripelaajan ensimmäinen siirtymämaila tai kuntopelaajan kilpatason komposiitti. Kun epäilyttäviä merkkejä löytyy, on aina halvempaa jättää maila kaupoista kuin korjata rikkoutunut varuste tai hoitaa siitä aiheutunut tapaturma.