Seuran varustekirppis on monelle jääkiekkoperheelle helpoin tapa pitää harrastuksen kulut kurissa. Lapsen jalka kasvaa kauden aikana numeron tai kaksi, ja hyvin pidetyt luistimet jäävät kaappiin lähes uusina. Tämä artikkeli on kirjoitettu juniorivanhemmille, joukkueenjohtajille ja seuran vapaaehtoisille, jotka haluavat järjestää toimivan kierrätyksen tai ostaa käytettyä fiksusti. Hyöty on suora: oikein hoidettuna kirppis voi pudottaa yhden kauden varustekuluja 30-50 prosenttia ilman, että turvallisuudesta tingitään.
Miksi kierrätys on junioritoiminnassa niin tärkeää
Jääkiekko on Suomessa kansallisurheilua, mutta myös yksi kalleimmista lasten harrastuksista. Kun uudet perusvarusteet maksavat 6-9-vuotiaalle helposti 400-700 € ja C-junioreissa kilpatason varustus voi nousta yli 1 500 euron, moni perhe miettii lajivalintaa jo ennen kuin lapsi on ehtinyt kunnolla innostua.
Suomen Jääkiekkoliitto (SJL) ja seurat ovat nostaneet harrastuksen hintaa esiin useaan otteeseen, koska kustannukset vaikuttavat suoraan harrastajamääriin. Kierrätys ei ratkaise kaikkea, mutta se madaltaa kynnystä juuri siinä vaiheessa, kun perhe vasta kokeilee lajia. Tarkempaa kauden kustannusten arviointia löytyy artikkelista junioripelaajan kasvavien varusteiden budjetti per kausi.
Kierrätys palvelee myös ympäristöä. Hartiasuoja tai jalkasuoja, jota on käytetty yhden kauden U9-joukkueessa, kestää tyypillisesti vielä 2-3 käyttäjää.
Näin seuran varustekirppis järjestetään toimivasti
Paras ajankohta on elo-syyskuun vaihde, kun jääkausi alkaa ja kesäharjoittelu maalla päättyy. Toinen hyvä ikkuna on huhtikuu, jolloin kausi on ohi ja vanhemmat tietävät jo, mitkä varusteet jäivät pieniksi. Monessa seurassa Tampereella, Oulussa ja pääkaupunkiseudulla kirppis järjestetään jäähallin aulassa lauantaiaamuna, jolloin luistelukoulun perheet ovat paikalla valmiiksi.
Kokenut järjestäjä aloittaa vastaanoton säännöistä. Varusteet tuodaan pestyinä, niihin kiinnitetään lappu, jossa on koko, hinta ja myyjän puhelinnumero, ja rikkinäiset tuotteet palautetaan saman tien. Ilman tätä seulontaa pöydät täyttyvät haisevista hanskoista ja haljenneista kypäristä, ja ostajat kaikkoavat.
Toimiva perusrunko näyttää tältä:
1. Vastaanotto perjantai-iltana tai tuntia ennen myynnin alkua, jolloin varusteet tarkastetaan.
2. Lajittelu varusteittain ja koon mukaan: luistimet kenkäkoon mukaan, suojat YTH/JR/INT-kokoihin.
3. Hinnoittelu myyjän päättämänä, mutta seuran suositushinnat esillä.
4. Maksu MobilePaylla suoraan myyjälle tai seuran kautta pienellä provisiolla (esim. 10 %) junioritoiminnan hyväksi.
5. Noutamattomat tuotteet lahjoitetaan seuran lainavarastoon tietyn päivämäärän jälkeen.
Lainavarasto on monelle seuralle kirppiksen luonteva jatke. Luistelukoulun ensimmäiset 10 kertaa voi kokeilla lainakypärällä ja lainaluistimilla, ja perhe ostaa omat vasta, kun lapsi haluaa jatkaa.
Mitä kannattaa ostaa käytettynä ja mitä ei
Kaikki varusteet eivät ole kierrätyksen kannalta samanarvoisia. Hartiasuojat, kyynärsuojat, jalkasuojat, jääkiekkohousut ja jääkiekkokassit ovat lähes riskittömiä ostoksia, kunhan muovit ovat ehjät ja tarranauhat pitävät. Junioreiden hartiasuoja maksaa uutena 40-90 € ja kirppiksellä usein 10-25 €.
Luistimet ovat jo vaativampi kategoria. Käytetty Bauer- tai CCM-junioriluistin voi olla erinomainen ostos 25-60 eurolla, mutta vain jos kantapään tuki on jäljellä ja terä on ehjä. Pehmenneessä kengässä nilkka kaatuu sisäänpäin, eikä lapsi opi luistelemaan oikein. Terästä katsotaan, onko sitä teroitettu niin paljon, että pidike alkaa näkyä liian lähellä jäätä.
Mailat ovat halpoja kirppiksellä, 5-20 €, mutta komposiittimailan sisäiset murtumat eivät aina näy päällepäin. Pienelle junnulle puumaila tai yksinkertainen yksiosainen junioriluokan maila on usein parempi valinta kuin aikuisen lyhennetty komposiittimaila, jonka flexi on aivan liian jäykkä.
Kypärä on oma lukunsa. Siitä tarkistetaan valmistuspäivä ja sertifiointitarra, ja haljennut kuori tai litistynyt sisävaahto tarkoittaa hylkäystä riippumatta hinnasta. Tarkempi ohje löytyy artikkelista käytetty kypärä – kannattaako ja milloin vaihtaa uuteen. Hammassuoja ostetaan aina uutena, poikkeuksetta.
Myytti: käytetty varuste on aina riski lapselle
Yleinen käsitys on, että lapselle pitää ostaa uutta, koska käytetty ei suojaa. Tämä pitää paikkansa vain osittain. Suurin osa suojavarusteista on rakenteeltaan muovia ja vaahtomuovia, joka kestää selvästi pidempään kuin yksi junioripelaajan kausi.
Todellinen riski ei ole käytetty varuste vaan väärän kokoinen varuste. Liian suuri uusi kyynärsuoja liukuu iskussa pois paikaltaan ja jättää kyynärpään paljaaksi, kun taas oikean kokoinen kolmen kauden ikäinen suoja tekee työnsä. Turvallisuus ratkeaa sovituksessa, ei kuitissa.
Poikkeuksia on: kypärä, jossa on kolhuja, ja luistin, jonka kenkä on murtunut. Niissä säästö ei ole järkevä.
Yleisimmät virheet kirppiksellä
Ostetaan ”kasvuvaraa” kaksi kokoa liian isona. Vanhempi ajattelee säästävänsä, kun luistin riittää kahdeksi kaudeksi. Ensimmäinen kausi menee kuitenkin harjoitellessa luistelua liian väljässä kengässä, ja tekniikka kärsii. Puoli kokoa tai korkeintaan yksi koko on maksimi.
Unohdetaan hygienia. Hanskojen kämmenosa ja kypärän sisävaahto keräävät bakteereita. Käytetyt varusteet pestään ennen käyttöönottoa, ja hanskat ovat se osa, jonka monet perheet ostavat mieluummin uutena.
Seura ei aseta mitään laatukriteerejä. Jos pöydälle päätyy rikkinäistä tavaraa, kirppiksen maine kärsii nopeasti. Kaksi vapaaehtoista vastaanottotarkastajaa riittää ratkaisemaan ongelman.
Laajempi tarkistuslista eri varusteille on artikkelissa käytettyjen jääkiekkovarusteiden ostaminen – mihin huomio.
Kierrätys ja yhteistyökaupat
Moni seura tekee yhteistyötä paikallisen jääkiekkokaupan kanssa, ja kirppis ja yhteistyökauppa eivät kilpaile keskenään. Käytännössä perhe ostaa suojat kirppikseltä ja käy kaupassa sovittamassa luistimet, teroituttamassa terät ja ostamassa uuden hammassuojan ja kypärän. Kaupoissa toimii myös vaihtopäiviä, joissa vanhaa varustetta voi hyvittää uuden hinnasta.
Kirppis kannattaa pitää jääkiekkoon rajattuna. Jos samassa seurassa toimii myös salibandy- tai jalkapallojaosto, niiden varusteet kuuluvat omaan tapahtumaansa ja omiin erikoiskauppoihinsa, jotta ostajat löytävät etsimänsä nopeasti.
Maalivahdin varusteet ovat erityistapaus. Uusi junioriluokan maalivahdin leveä jalkasuoja, maski, rinta- ja vatsasuoja sekä hanskat maksavat yhteensä helposti 800-1 500 €. Monessa seurassa maalivahtisetit ovat siksi seuran omistuksessa ja kiertävät vuosittain pelaajalta toiselle, kunnes perhe tietää, jatkaako lapsi tolppien välissä.
UKK
Minkä ikäisille seuran varustekirppis sopii parhaiten?
Suurin hyöty saadaan luistelukoulusta U12-ikäisiin asti, koska varusteet jäävät pieniksi ennen kuin ne kuluvat. C-junioreista ylöspäin varusteet kuluvat kovemmin, ja kirppiksellä liikkuu enemmän luistimia ja mailoja kuin suojia.
Kuinka paljon käytetyistä jääkiekkovarusteista kannattaa maksaa?
Nyrkkisääntö on 30-50 % uuden hinnasta hyväkuntoisista ja 15-25 % selvästi käytetyistä. Suojat ovat halvimpia, luistimet ja maalivahdin varusteet pitävät arvonsa parhaiten.
Voiko käytetyn kypärän ostaa kirppikseltä?
Voi, jos kuori on ehjä, sisävaahto palautuu painettaessa, sertifiointitarra on paikallaan ja kypärä ei ole liian vanha. Kolhiintunut tai tuntemattoman historian kypärä kannattaa ohittaa.
Viimeinen vinkki järjestäjälle
Toimiva seuran varustekirppis on pohjimmiltaan luottamuksen varassa. Kun pöydillä on vain pestyjä, ehjiä ja oikein merkittyjä varusteita, vanhemmat palaavat seuraavana keväänä myymään ja syksyllä ostamaan. Nimetkää joukkueisiin vastuuhenkilö, sopikaa kiinteät päivämäärät elo- ja huhtikuulle ja ohjatkaa provisiotulot suoraan junioritoimintaan. Silloin kierrätys alkaa pyöriä itsestään, ja yhä useampi lapsi pääsee jäälle ilman, että hinta ratkaisee asian.