Luistimen terän ura ja ontelon syvyys ratkaisevat, pitääkö luistin käännöksessä vai luistaako se suoralla vauhdilla vaivatta. Moni pelaaja ja vanhempi pyytää teroittamossa vain ”normaalin teroituksen” eikä tiedä, että samalla valitaan ominaisuus, joka vaikuttaa jokaiseen potkuun, pysähdykseen ja suunnanmuutokseen. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä ontelon syvyys tarkoittaa, miten se valitaan pelityylin, painon ja jään mukaan ja milloin oletusarvo kannattaa vaihtaa.
Mitä luistimen terän ura ja ontelo tarkoittavat
Jääkiekkoluistimen terä ei ole alapinnaltaan tasainen. Teroituskone hioo terän pohjaan kourun eli ontelon, jolloin terään muodostuu kaksi reunaa: sisäsyrjä ja ulkosyrjä. Nämä syrjät purevat jäähän ja antavat pidon.
Ontelon syvyys ilmoitetaan säteenä, yleensä tuumina. Pienempi säde tarkoittaa syvempää onteloa, isompi säde matalampaa. Yleisimmät arvot ovat 3/8″ (9,5 mm), 1/2″ (12,7 mm), 5/8″ (15,9 mm) ja 3/4″ (19 mm). Maalivahdeilla käytetään usein vielä matalampia, 7/8″-1″ (22-25 mm) säteitä.
Periaate on yksinkertainen. Syvä ontelo antaa enemmän pitoa mutta lisää kitkaa. Matala ontelo liukuu paremmin mutta luistaa herkemmin tiukassa käännöksessä.
Ontelon syvyys pelityylin mukaan
Kokenut teroittaja kysyy ensin kolme asiaa: pelipaikan, painon ja missä hallissa pelaaja pääosin harjoittelee. Pelkkä ikä tai taso ei riitä.
Ketterä hyökkääjä, joka tekee paljon tiukkoja käännöksiä, pysähdyksiä ja kiihdytyksiä nurkissa, hyötyy yleensä 7/16″-1/2″ ontelosta. Pito on varma, ja jalka pysyy alla myös kovassa kulmassa.
Puolustaja luistelee paljon taaksepäin ja tekee crossover-liikkeitä siniviivalla. Moni puolustaja viihtyy 1/2″-5/8″ alueella, koska liian syvä ura tuntuu taaksepäin luistellessa ”tahmealta” ja hidastaa kääntymistä eteen.
Painava voimahyökkääjä (yli 90 kg) uppoaa jäähän syvemmälle jo omalla painollaan. Hänelle 5/8″ riittää usein, ja syvempi ura vain jarruttaa liukua pitkillä vedoilla.
Maalivahti on oma lukunsa. Butterfly-liukuihin ja sivuttaissiirtoihin tarvitaan liukua, mutta T-pushiin ja pysähdyksiin tarvitaan pitoa. Tyypillinen alue on 3/4″-1″. Lisää aiheesta ja teroitusten aikatauluista löytyy artikkelista luistinten teroituksen väli ja ammattilaisen palvelu.
Paino ja jään laatu muuttavat valintaa
Paino on usein pelityyliä ratkaisevampi tekijä. Kevyt pelaaja ei paina terää yhtä syvälle jäähän, joten hän tarvitsee syvemmän uran saadakseen saman pidon. Siksi 25-40 kg painoinen E- tai D-junioripelaaja pärjää usein hyvin 3/8″-1/2″ ontelolla, vaikka saman joukkueen valmentaja luistelisi 5/8″:lla.
Jää on toinen muuttuja, jota harva huomioi. Pakkasella tekojäällä Oulussa tai Rovaniemellä jää on kovaa ja liukasta, jolloin syvempi ura auttaa. Lämmin, pehmeä jää esimerkiksi keväisessä harjoitusturnauksessa tai täydessä hallissa ottelun kolmannessa erässä toimii paremmin matalammalla uralla, koska terä uppoaa muutenkin.
Tämä on se rajatapaus, jossa vakioneuvo ei päde. Pelaaja, joka harjoittelee viikolla omassa hallissaan Tampereella mutta pelaa viikonloppuisin ulkojäällä pakkasessa, voi joutua tekemään kompromissin tai pitämään kahta teräsarjaa.
Myytti: syvempi ura tekee pelaajasta nopeamman
Juniorikopeissa kuulee usein, että ”syvä teroitus = parempi luistelu”. Tämä pitää paikkansa vain osittain. Syvä ura antaa enemmän otetta potkuun, mikä voi tuntua räjähtävältä ensimmäisillä askelilla. Samalla kitka kasvaa, ja suoralla liu’ulla pelaaja menettää nopeutta jokaisella vedolla.
Huippuvauhti syntyy tekniikasta ja liu’usta, ei pelkästä pidosta. Moni aikuinen kuntopelaaja, joka valittaa jalkojen väsymistä jo toisessa erässä, saa selvän eron vaihtamalla 1/2″:sta 5/8″:aan. Ero tuntuu yleensä 2-3 harjoituskerran jälkeen, kun luistelutuntuma on tottunut.
Toinen väärinkäsitys koskee ammattilaisia. NHL- ja Liiga-pelaajat eivät automaattisesti käytä syvintä mahdollista uraa. Valinnat vaihtelevat suuresti, ja moni käyttää varsin tavallista 1/2″ tai 5/8″ onteloa.
Näin löydät oman ontelosi askel askeleelta
Ontelon säätäminen kannattaa tehdä järjestelmällisesti, ei arvaamalla. Toimiva etenemistapa on seuraava:
1. Aloita 1/2″ säteellä, ellei paino tai pelipaikka ohjaa selvästi muualle.
2. Luistele 2-3 harjoitusta ja kirjaa ylös, luistaako jalka käännöksissä vai tuntuuko liuku jäykältä.
3. Muuta onteloa yksi askel kerrallaan, esimerkiksi 1/2″ -> 5/8″ tai 1/2″ -> 7/16″.
4. Pyydä teroittajaa tarkistamaan, että syrjät ovat tasan.
5. Kun sopiva arvo löytyy, käytä samaa teroittamoa ja pyydä aina samaa sädettä.
Uusia teräprofiileja varten on olemassa myös FBV-teroitus (Flat Bottom V), jossa ontelo on tasapohjainen. Sillä pyritään yhdistämään pito ja liuku, mutta kaikilla teroittamoilla ei ole siihen tarvittavaa laitteistoa. Kannattaa kysyä etukäteen.
Yleisimmät virheet uran valinnassa
Epätasaiset syrjät. Jos toinen syrjä on korkeammalla kuin toinen, luistin tuntuu kaatuvan toiselle puolelle, vaikka ontelon syvyys olisi oikea. Tämä on tavallisin vika kiireisen teroituksen jälkeen. Ammattilainen tarkistaa syrjät tasaustyökalulla ennen kuin luistin palautetaan asiakkaalle.
Uran vaihtaminen kesken turnauksen. Uusi ontelo vaatii totuttelua. Vaihto kannattaa tehdä viikolla ennen tavallisia harjoituksia, ei perjantaina ennen viikonlopun peliä.
Kuluneen terän teroittaminen loputtomiin. Jokainen teroitus vie terästä materiaalia. Kun terän korkeus on madaltunut selvästi, ontelo ei enää toimi suunnitellusti ja terä on vaihdettava. Terän kunnosta ja ruosteen ehkäisystä kerrotaan tarkemmin artikkelissa luistinten teräs ja sen huolto.
Suomessa yksittäinen teroitus maksaa tyypillisesti 8-15 €, ja monella seuralla on yhteistyöteroittamo, josta saa jäsenhinnan. Bauerin, CCM:n ja Truen luistimissa käytetään eri teräprofiileja, mutta ontelon säde valitaan samalla periaatteella merkistä riippumatta. Uudet terät tai pikavaihtoteräsarjat löytyvät tuotealueelta teräsrampit.
Jääkiekossa ontelon säde on oma tieteenlajinsa. Salibandyssä, jalkapallossa tai koripallossa vastaavia valintoja tehdään kenkien pohjien kautta, ja niihin erikoistuvat omat lajikaupat.
UKK
Mikä on yleisin ontelon syvyys jääkiekkoluistimissa?
Yleisin vakioarvo on 1/2″ (12,7 mm). Useimmat teroittamot käyttävät sitä, jos asiakas ei pyydä muuta. Se sopii hyvin keskipainoiselle kenttäpelaajalle, mutta kevyet junioripelaajat ja painavat aikuiset hyötyvät usein muutoksesta.
Kuinka usein luistimet pitää teroittaa?
Aktiivisesti pelaava pelaaja teroituttaa luistimet yleensä 8-12 jäätunnin välein. Jos syrjät tuntuvat kynnellä kokeillessa pyöreiltä tai luistin lipsuu käännöksissä, teroitus on ajankohtainen jo aiemmin.
Tarvitseeko maalivahti eri teroituksen kuin kenttäpelaaja?
Kyllä. Maalivahdin luistimissa käytetään yleensä matalampaa onteloa, tyypillisesti 3/4″-1″, jotta sivuttaissiirrot ja butterfly-liikkeet liukuvat. Liian matala ura heikentää kuitenkin pitoa T-pushissa, joten oikea arvo haetaan kokeilemalla.
Lopuksi: kirjaa oma arvosi muistiin
Ontelon syvyys on yksi halvimmista tavoista vaikuttaa luisteluun – yksi teroitus maksaa vähemmän kuin pelipaita. Valinta tehdään pelityylin, painon ja jään mukaan, ja muutos tehdään aina askel kerrallaan.
Kun sopiva säde löytyy, kirjoita se luistinkassin sisätaskuun tai puhelimen muistiin. Vaihtaessasi paikkakuntaa, teroittamoa tai seuraa voit pyytää täsmälleen saman uran, eikä luistelutuntumaa tarvitse hakea alusta.